Kuinka usein kouluttaessa mietit, missä koiran fokus on? Mihin se ensisijaisesti keskittyy juuri sillä hetkellä? Fokusointi väärään asiaan luonnollisesti hidastaa koulutusta ja tekee siitä tehotonta.
Koulutamme käytöksiä. Keskitymme käytökseen ja vahvistamme sitä. Tarkkaan, toki. Mutta käytöstä olennaisempaa on se, mitä eläin miettii, mihin se on keskittynyt. Tyypillinen esimerkki, jossa koiran fokus on usein aluksi muussa asiassa kuin missä se kouluttajan kannalta olisi hyvä olla, on tassukohteet. Jos koiran tassu osuu kosketusalustaan, mutta sen huomio on kiinnittynyt vaikkapa - se tyypillisin - tuijottamaan omistajaa, koiralla menee kohtuuton aika ymmärtää, mitä siltä vaaditaan. Oikeastaan siihen asti, kunnes sen ajatukset syystä tai toisesta, kenties ihan sattumalta, huomioivat jalkojensa liikkeet. Pääsääntöisesti jalat liikkuvat toissijaisista syistä, ei siksi että koira miettisi jalkojensa liikuttamista. Silloin myöskään sen ajatukset eivät ole jalkojen siirtämisessä.
Jo koulutussuunnitelmaa tehdessä sinun pitäisi miettiä, missä haluat koirasi fokuksen kussakin koulutuksen vaiheessa olevan. Eritoten koulutuksen aikana on pyrittävä päättelemään, mitä koira miettii, mihin koira keskittyy.
Totta on, ettemme pysty olemaan varma muusta kuin siitä, mitä näemme. Kokenut kouluttaja osaa kuitenkin tulkita koiran hienovaraisia eleitä, joiden perusteella voi nähdä, mihin koira on fokusoitunut.
Palataanpa tassukohteeseen. Jos aloitetaan vahvistamaan tassun osumista alustalle sattumalta, oppiminen on verrattain hidasta ja koiralle usein turhauttavaa. Mutta jos ensin vahvistetaan nenäkosketusta alustalle, jolloin koira ihan ensin ymmärtää alustan olevan tärkeä, sen fokus on siitä eteenpäin todennäköisesti alustassa. Kun tämän jälkeen vahvistamme tassun osumista alustaan, oivallus on yleensä välitön. Reitti on näennäisesti pidempi, mutta koulutukseen käytetty kokonaisaika lyhyempi.
Toinen tyypillinen tilanne kadonneesta fokuksesta on kouluttajan oma toiminta. Koulutustilanteesta pitää häivyttää kaikki turhat elementit, jotta jäljelle jäävät olennaiset elementit erottuvat "kohinasta". Samasta syystä usein neuvotaan kouluttamaan uusia asioita häiriöttömässä ympäristössä. Isoin häiriötekijä kuitenkin saattaa olla kouluttaja, joka omalla toiminnallaan häiritsee koiran keskittymistä.
Otetaanpa esimerkki. Kouluttaja haluaa - tiedostaen tai tiedostamatta - jostain syystä koiran olevan tietyssä positiossa itseensä nähden. Koira haluaa tilanteen olevan toisin. Koulutettaville asialle ei (tässä esimerkissä) ole mitenkään merkityksellistä, missä koira on kouluttajan nähden. Kuitenkin koiran liikahtaessa kouluttajan mielestä väärin, kouluttaja liikahtaa perässä. Sitten liikkuu taas koira ja tätä pyörimistä kestää ja kestää. Varsinainen koulutus ei pääse edes alkamaan, kun koiran aivot on jo kuormitettu turhalla pyörimisellä. Tai, lähdetään siinä sivussa kouluttamaan itse asiaa, mutta vähintään puolet koiran aivotyöstä menee ohjaajan seuraamiseen. Samaan kategoriaan menee kouluttajat, joilla on tarve vaihtaa paikkaa aina toistojen välissä.
Koulutustilanteessa jokaisen liikahduksen pitää olla merkittävä, jotta se kannattaa tehdä. Sormikaan ei liikahda eikä katseen suunta käänny, jos se ei ole koulutettavan asian kannalta olennaista. Kaikki sekä kouluttajan että koiran liikahdukset saattavat viedä koiran fokusta pois itse asiasta.
Seuraavalla kerralla, kun koulutat, kiinnitä erityistä huomiota omiin liikkeisiisi. Mitä teet, mitä on mahdollista karsia ja mitkä ovat olennaisia koiran oppimisen kannalta. Koulutuksesi saattaa tehostua merkittävästi!
Koulutamme käytöksiä. Keskitymme käytökseen ja vahvistamme sitä. Tarkkaan, toki. Mutta käytöstä olennaisempaa on se, mitä eläin miettii, mihin se on keskittynyt. Tyypillinen esimerkki, jossa koiran fokus on usein aluksi muussa asiassa kuin missä se kouluttajan kannalta olisi hyvä olla, on tassukohteet. Jos koiran tassu osuu kosketusalustaan, mutta sen huomio on kiinnittynyt vaikkapa - se tyypillisin - tuijottamaan omistajaa, koiralla menee kohtuuton aika ymmärtää, mitä siltä vaaditaan. Oikeastaan siihen asti, kunnes sen ajatukset syystä tai toisesta, kenties ihan sattumalta, huomioivat jalkojensa liikkeet. Pääsääntöisesti jalat liikkuvat toissijaisista syistä, ei siksi että koira miettisi jalkojensa liikuttamista. Silloin myöskään sen ajatukset eivät ole jalkojen siirtämisessä.
Fokus fokukseen jo koulutusta suunnitellessa!
Jo koulutussuunnitelmaa tehdessä sinun pitäisi miettiä, missä haluat koirasi fokuksen kussakin koulutuksen vaiheessa olevan. Eritoten koulutuksen aikana on pyrittävä päättelemään, mitä koira miettii, mihin koira keskittyy.
Totta on, ettemme pysty olemaan varma muusta kuin siitä, mitä näemme. Kokenut kouluttaja osaa kuitenkin tulkita koiran hienovaraisia eleitä, joiden perusteella voi nähdä, mihin koira on fokusoitunut.
Palataanpa tassukohteeseen. Jos aloitetaan vahvistamaan tassun osumista alustalle sattumalta, oppiminen on verrattain hidasta ja koiralle usein turhauttavaa. Mutta jos ensin vahvistetaan nenäkosketusta alustalle, jolloin koira ihan ensin ymmärtää alustan olevan tärkeä, sen fokus on siitä eteenpäin todennäköisesti alustassa. Kun tämän jälkeen vahvistamme tassun osumista alustaan, oivallus on yleensä välitön. Reitti on näennäisesti pidempi, mutta koulutukseen käytetty kokonaisaika lyhyempi.
Kouluttaja häiritsee koiraa
Toinen tyypillinen tilanne kadonneesta fokuksesta on kouluttajan oma toiminta. Koulutustilanteesta pitää häivyttää kaikki turhat elementit, jotta jäljelle jäävät olennaiset elementit erottuvat "kohinasta". Samasta syystä usein neuvotaan kouluttamaan uusia asioita häiriöttömässä ympäristössä. Isoin häiriötekijä kuitenkin saattaa olla kouluttaja, joka omalla toiminnallaan häiritsee koiran keskittymistä.
Otetaanpa esimerkki. Kouluttaja haluaa - tiedostaen tai tiedostamatta - jostain syystä koiran olevan tietyssä positiossa itseensä nähden. Koira haluaa tilanteen olevan toisin. Koulutettaville asialle ei (tässä esimerkissä) ole mitenkään merkityksellistä, missä koira on kouluttajan nähden. Kuitenkin koiran liikahtaessa kouluttajan mielestä väärin, kouluttaja liikahtaa perässä. Sitten liikkuu taas koira ja tätä pyörimistä kestää ja kestää. Varsinainen koulutus ei pääse edes alkamaan, kun koiran aivot on jo kuormitettu turhalla pyörimisellä. Tai, lähdetään siinä sivussa kouluttamaan itse asiaa, mutta vähintään puolet koiran aivotyöstä menee ohjaajan seuraamiseen. Samaan kategoriaan menee kouluttajat, joilla on tarve vaihtaa paikkaa aina toistojen välissä.
Koulutustilanteessa jokaisen liikahduksen pitää olla merkittävä, jotta se kannattaa tehdä. Sormikaan ei liikahda eikä katseen suunta käänny, jos se ei ole koulutettavan asian kannalta olennaista. Kaikki sekä kouluttajan että koiran liikahdukset saattavat viedä koiran fokusta pois itse asiasta.
Seuraavalla kerralla, kun koulutat, kiinnitä erityistä huomiota omiin liikkeisiisi. Mitä teet, mitä on mahdollista karsia ja mitkä ovat olennaisia koiran oppimisen kannalta. Koulutuksesi saattaa tehostua merkittävästi!
 |
| Kuva: Tapani Romppainen |
Kommentit
Lähetä kommentti