12.1.2017

Pentu tulee kotiin!

Miten luovutusikäisen pennun kanssa olisi hyvä toimia? Missä vaiheessa koulutus olisi aloitettava ja miten paljon pentua pitäisi kouluttaa? Pitääkö odottaa, että pentu on saanut rokotukset? 


Rokotussuojaa!


Muinoin kehotettiin pitämään pentu kotona ja kotipihalla, kunnes sillä olisi täysi rokotussuoja. Rokotusohjelma on kuitenkin tänä päivänä suunniteltu niin, että pentu saa suojan emältään, ja kun tämä suoja alkaa hiipua, vaaditaan pennulle omat rokotukset. Jos siis emo on rokotettu rokotusohjelman mukaisesti, ei ole kovin suurta riskiä sairastumiselle. Sen sijaan riski käytösongelmille on todellinen, jos pentua ei sosiaalisteta ennen 16 viikon ikää! Siinä vaiheessa sosiaalistumisikkuna sulkeutuu ja uusiin asioihin tottuminen vaikeutuu. Pennun on siis saatava hyviä kokemuksia kaikesta, mitä sen pitäisi pitää normaalina osana elämää, ennen 4 kuukauden ikää. Tämä kattaa myös erinäköiset koirat! Pennun olisi tavattava erilaisia koiria vähintään viikoittain vähintään puolen vuoden ikään asti, jotta siitä tulisi sosiaalinen koirakansalainen. Ei riitä, jos pentu tapaa muutamaa tuttavakoiraa. Koirarotujen ja sitä myötä koirien ulkonäön kirjo on melkoinen!

Toki eri tautien tilannetta kannattaa seurata ja kysäistä vaikka eläinlääkäriltä, onko jotain tarttuvaa tautia liikkeellä. Suomessa koirat on rokotettu niin hyvin, että tauteja, joilta rokotuksilla suojataan,  ei juurikaan ole liikkeellä.

Älä siis odota, että pennulla on kaikki rokotukset voimassa. Tuo se ihmisten ilmoille jo aikaisemmin.

Sosiaalistumisikkuna


Pentu tottuu uusiin asioihin parhaiten alle 16 viikon iässä. Tästä iästä eteenpäin eteen tulevat vieraat asiat pysyvät vieraampina kuin mitä ne olisi, jos pentu olisi kohdannut sen ennen 16 viikon eli 4 kk ikää. Tästä syystä pentua pitäisi kuljettaa mukana kaikkialla, missä se tulee kulkemaan aikuisenakin ja sille pitää esitellä kaikki ne asiat, joita haluat pennun pitävän osana normaalia elämää jatkossa.

Älä siis pidä pentua pumpulissa, vaan ota se mukaasi kaikkialle.

Kuvan pentu on mahdottoman söpö ja suloinen!
Eritoten sen etutassut! 

Koulutusta! 


Pentu oppii koko ajan, koulutti sitä tietoisesti tai ei. Jos ihminen ei ohjaa koulutusta, eli hallitse vahvisteita, on ihan sattumaa, mitä koira oppii. Koulutus on aloitettava heti, ja mielellään ammattilaisen ohjauksessa! Itse aloitin edellisen pennun koulutuksen jo 5 viikon iässä, koska se syntyi kotiin. Opetin kaikille pennuille ehdollisen vahvisteen, luopumisen, kontaktin ja lähellä pysymisen. Ehkä paikallaoloa ja kohteita. Yksinkertaisia perusvalmiuksia, joista tulisi olemaan hyötyä myöhemmin. Tässä iässä pennut oppivat yleensä muutamasta toistosta. Ja mikä tärkeintä, ne oppivat toimimaan ihmisen kanssa ja oppivat oppimaan.

Tehokkainta koulutus on silloin, kun pentu itse oivaltaa tehdä asioita oikein. Pentu tekee asioita, joista sinä poimit ne, mitä haluat vahvistaa. Ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta. Toivottuja palkataan. Voit hyvin käyttää kaiken koiran tarvitseman ruoan koulutuksessa, kippoa ei tarvita ollenkaan. Vähitellen halutut käytökset yleistyvät ja ei-toivotut hiipuvat.

Käytösten vahvistamisen voi lopettaa silloin, kun kyseistä käytöstä ei enää tarvita, tai koiraa ei enää tarvitse ruokkia. Käytännössä palkkaan kohta 11 vuotta täyttävää koiraani rutiinisti edelleen päivittäin tietyistä asioista kuten luoksetulosta. Kun koira täytyy ruokkia joka tapauksessa, voi sen ruoan käyttää omaksi hyödyksi vahvistamalla toivottuja käytöksiä. Liian vahvaa toivottua käytöstä ei ole! Liian vahvoja ei-toivottuja käytöksiä näkee enemmän kuin tarpeeksi.

Kukaan meistä ei ole valmis kouluttaja syntyessään. Aikanaan vuonna miekka ja kivi eräs silloinen työkaverini totesi olevansa luonnostaan hyvä koiran kanssa. Koira oli tällöin pentu. Ajattelin mielessäni, että ajatus tuon lause pitää ongelmakoirakouluttajat leivänsyrjässä kiinni. Kukaan ei osaa luonnostaan toimia koiran kanssa niin, että siitä saisi tuosta noin vain hyvin käyttäytyvän otuksen. Myöhemmin kuulin, että kaverini olikin luopunut koirastaan. Ei kovin yllätyksellinen uutinen.

Ihmisen lajityypillinen käytös on pääsääntöisesti koulutuksen osalta ei-toivottuun käytökseen reagoimista, jolloin ei-sana on tiiviissä käytössä. Valitettavasti ei-sanan jatkuvasta hokemisesta on seurauksena: 
- koira elää negatiivisessa ei-maailmassa, jossa on vain kiellettyjä asioita
- kieltäminen kovenee koko ajan, koska koira tottuu rankaisuihin
- koira ei edelleenkään tiedä, mitä sen pitäisi tehdä 
- jatkuva ei-sanan hokeminen ei tunnu ihmisestäkään hyvältä, vaan negatiivinen tunnereaktio käynnistyy kehossa jokaikinen kerta
- koirasta tulee passiivinen ja sen elämänlaatu heikkenee

Miltä itsestäsi tuntuisi, jos esimiehesi tai puolisosi kertoisi vain, mitä et saa tehdä, mutta ei kertoisi mitä sinun pitäisi tehdä ansaitaksesi palkkasi tai huomiota?

Kieltomuotoa ei ihmisenkään kehittyneemmät aivot kunnolla ymmärrä. Testataanpa! Pyydän sinua kohta olemaan ajattelematta jotain. Mieti jo valmiiksi, mitä ajattelet sen sijaan. No niin. Tässä tämä tulee: älä ajattele keltaista elefanttia. Mitä olit päättänyt ajatella? Mitä ajattelit? Näitkö mielessäsi keltaisen elefantin vai jotain muuta?

Kieltämisen sijaan käytän käytöksen keskeyttämiseen luoksetulovihjettä. Tällöin toivottu käytös vahvistuu ja saan harjoiteltua erittäin tärkeää taitoa erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Ja suhde koiraan paranee, koska konfliktia ei tule. Positiiviseen vahvistamiseen keskittyvä koulutus ei silti ole sallivaa. Päinvastoin palkkion taitavalla käytöllä saadaan tottelevaisimmat ja parhaiten käyttäytyvät koirat. Koulutuksen tavoite on saada koira haluamaan samoja asioita kuin ihminen. Mikä on järkevämpää ja tehokkaampaa? Ei mikään.

Älä siis odota koulutukseen hakeutumisen kanssa liian pitkään, vaan varaa paikkasi jo hyvissä ajoin. Mukaan mahtuakseen joutuu usein varauksen tekemään jo ennen kuin pentu on edes tullut, koska Pentukoulut ovat suosittuja!


Ruokinta


Pentua tai teinikoiraa ei kannata ruokkia kiposta. Järkevämpää on käyttää kaikki ruoka sen toivottujen käytösten vahvistamiseen.

1. Koiran maha on rajallinen. Jos se syö kiposta, ulkona lenkillä tarjotut namit eivät niin kelpaa. Tämä johtaa helposti sekä koiran että omistajan motivaation laskuun ja sitä kautta koulutuksen epäonnistumiseen. Jos et vahvista toivottuja käytöksiä, ne eivät myöskään vahvistu. Ulkona olevat taskuherkkujen kilpailijat eli hajut ja kaikki muu mielenkiintoinen ohjaa koiran käytöstä aina poispäin taluttajasta. Miksi antaisit ympäristön hoitaa koulutuksen?

2. Kaiken pennun ruoan pitäisi olla ravintoarvoiltaan hyvää. Mielellään tietysti myös aikuisen koiran. Itse ruokin koirani raa'alla ihan alusta asti. Käytän pennun palkkionameina ihan raakaruokaa, mutta myös broilerin sydäntä ja kivipiiraa ja ZiwiPeakin täysravintoa, koska nämä ovat paitsi terveellisiä ja maistuvia, myös helppoja käyttää. Koska palkkionameja menee paljon, niidenkin ravintoarvot on tarkistettava.

Osta siis ruokakipon sijaan kunnollinen namilaukku koulutusta varten.


Kituvuosi


Kun pentu tulee 5-6 kuukauden ikään, sitä alkaa kiinnostamaan ulkomaailma. Tässä vaiheessa makupalat ja omistajan huomio kokevat rankan inflaation. Koira ei kuitenkaan tee tätä pahuuttaan, eikä uhmatakseenkaan. Se vain yksinkertaisesti havahtuu tosiasiaan, että maailmassa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, eikä koira jaksa ymmärtää, miksi se ei voisi maailmaa tutkia. Koiralapsi vain valitsee elämässään niitä asioita, mitkä sitä kiinnostavat. Jos tässä kohtaa lähtee pakottamalla, kurittamalla ja kieltämällä "laittamaan koiraa ruotuun", pahimmillaan pilaa suhteen koiraan, ja sen vaikutukset kantaa läpi koiran koko elämän. Koko uhmaikä-käsite pitäisi unohtaa. Kituvuosi on alkanut.

Tästä syystä - eli koska kituvuosi on kaikilla edessä - pitäisi töitä tehdä jo ennakkoon. Eli 4-5 ensimmäisen kuukauden aikana pitäisi vahvistaa toivottuja käytöksiä, eritoten lähelläpysymistä, niin paljon kuin ikinä ehtii. Mutta koska nimenomaan lähelläpysyminen ei useinkaan pennun kanssa ole mikään ongelma, koska pennut pysyttelevät lähellä ihan automaattisesti tuossa iässä, ihmiset eivät yleensä tee mitään. Tämän iän jälkeen koirat yleensä alkavat vasta vetämään hihnassa, koska ne kaikki uudet tuoksut katujen varsilla alkavat kiinnostamaan. Se, ettei pentu tähän mennessä ole hihnassa vetänyt, ei merkitse mitään, jos kyseistä käytöstä ei ole järjestelmällisesti vahvistanut. Siksi pikkupennun kaikkia oikeita käytöksiä pitäisi vahvistaa niin paljon kuin vain ikinä ehtii silloin, kun se vielä on todella helppoa. Jos niitä ei vahvista, ne eivät taatusti säily kituvuoden alkua pidemmälle.

Kituvuosi alkaa siis noin puolen vuoden iässä ja kestää vuoden. Kituvuosi on haastavin vuosi omistajalle. Vaikka olisi kouluttanut koiraa esimerkillisesti tuon ensimmäisen puoli vuotta, ei kovin vahvoja käytöksiä vielä ole koiran nuoresta iästä johtuen. Kituvuoden alettua vahvojen käytösten kouluttaminen on haastavampaa kuin ennen sitä. 1,5 v rajapyykin saavutettua alkaa helpottamaan ainakin nartuilla. Kaksivuotiaasta eteenpäin nartut ovat taas helppoja (jos on tehnyt oikeita asioita). Uroksilla kypsyminen kestää usein vähän pidempään. Toki aina on yksilökohtaisia eroja.

Kituvuoden aikana tulee tutkailtua huolella, mitä koira todella haluaa palkkioksi, oppii säätämään treenien vaikeustason huolella oikeaksi, oppii keskeyttämään treenit, jos ne ei suju, ja kaikkea muuta hyödyllistä.

Mutta eräs huomioinarvoinen seikka kannattaa mainita. Kun kouluttaa positiivisen vahvistamisen kautta, saa koirasta esiin teinibesserwisserin. Missä muussa iässä ihmiset ovat niin viisaita ja kaikkitietäviä kuin teininä? Kun teinikoira pääsee paukuttelemaan henkseleitä, se on tyytyväinen teinikoira. Säädä siis treenien vaikeustaso sellaiseksi, että koirasi pystyy siitä suoriutumaan, kokee onnistuvansa ja saa palkkion, jota se tahtoo. Kehu sitä kunnolla, niin että se tietää olevansa hyvä. Ja kohta huomaat, kuinka teini maailman tutkimisen sijaan paukuttelee henkseleitä pyytämiäsi tehtäviä suorittaessaan. Samalla suhteesi koiraan vahvistuu ja koirallesi kehittyy terve itseluottamus. Tällöin voit paukutella henkseleitä jokusen kerran itsekin!

Aloita siis käytösten vahvistaminen heti, kun saat pennun, vaikka jo kasvattajan luona. Ja muista, että pentu oppii silloinkin, kun et sitä varsinaisesti opeta. Pennun kasvatus on siis 24/7 työtä.

Kouluttajan unelma


Olisi hienoa, jos voisi auttaa jo pennun hankinnassa, keskustella rodun valinnasta ja opastaa kasvattajan valinnassa. Voisi näin tukea niiden kasvattajien toimintaa, jotka tekevät oikeasti hyvää työtä, eikä vain kerää rahaa pennuista. Itse asiassa yhteistyö kasvattajien kanssa olisi todella antoisaa ja siihen olisi monta hyvää ideaakin odottelemassa.

Olisi hienoa, jos tulevalla omistajalla olisi jo jonkinlainen käsitys siitä, miten koira oppii ja miten sen tapakasvatusta voisi tukea alusta asti. Meillä Koirakoulu Visiossa on tähän ratkaisuksi ilmainen Koira oppii -luento, jonne voi osallistua, vaikka koira olisi vasta haaveissa. Luentoa toistetaan useamman kerran vuodessa.

Olisi hienoa, jos pentu pääsisi Leikkikouluun ihan pienestä pitäen. Ja Leikkikoulun lisäksi sosiaalistaminen ja ympäristökoulutus hoidettaisiin esimerkillisesti ja ajoissa.

Ja olisi hienoa, jos Pentukoulu aloitettaisiin heti, kun pentu tulee uuteen kotiin.

Oikeassa maailmassa kuitenkin usein näin tapahtuukin, erityisesti kun perheeseen tulee toinen tai kolmas koira. Tällöin ihmiset jo ymmärtävät, ettei pennun kasvatus koskaan ole helppoa ja kaikki tuki on tarpeen.

Aiheeseen sopiva luento on myös Tuire Kaimion Tasapainoinen pentu, joka on Visiolla sunnuntaina 29.1.

Jos haluat tekstin tulostettavassa muodossa esim. pentupakettiin, se on ostettavissa ladattavana PDF-tuotteena nettikaupasta  >>

Blogitekstiä saa vapaasti jakaa sosiaalisessa mediassa. 







2 kommenttia:

  1. Sosiaalistamisen merkitys tuli selväksi omakohtaisesti hakiessani 3kk vanhan tytön. Pentue ei ollut saanut paljonkaan kokemusta "ulkomaailmasta" ja lisäksi minun pentuni oli hyvin arka. Uuteen laumaan pentu sujahti hyvin ja nuoresta uroksesta tuli hänen idolinsa. Pihan ulkopuolinen maailma pelotti kuitenkin emmekä päässeet lenkille lähes puoleen vuoteen.. Edelleenkin minä olen ainoa, jonka antaa vapaaehtoisesti koskea itseään. Uusiin ihmisiin luottaminen vie paljon aikaa, vieraat koirat onneksi eivät enää ole niin pelottavia. Lenkeillä pystyy rentoutumaan ainoastaan metsässä ja pelloilla, muualla mennään lujaa eteenpäin (pois pelottavalta tieltä). Edistytty ollaan, kun onneksi on ollut hyviä ihmis- ja koiralaumakokemuksia. Ja onneksi löydettiin hyvä kouluttaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkuus on todella vahvasti periytyvä ominaisuus. Pentua valitessa kannattaa arvioida emän suhtautumista vieraisiin ihmisiin ja vieraisiin paikkoihin. Kasvattajan ja pennun valinnasta on tulossa blogikirjoitus jossain vaiheessa, ja suunnitteilla on myös luento, jossa olisi hyötyä vasta koiraa suunnittelevalle.

      Poista